heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

"Miksi elinkeinoelämä ei tule vastaan?"

  • Näyttäisi, että suurin osa suomalaisista ymmärtää hallituksen esittämien toimenpiteiden tarpeellisuuden.
    Näyttäisi, että suurin osa suomalaisista ymmärtää hallituksen esittämien toimenpiteiden tarpeellisuuden.

Koska vaatimus elinkeinoelämän vastaantulemisesta tarkoittaa käytännössä työnantajien ja yrittäjien vastaantulemista.

 

Koska työnantajat ja yrittäjät ovat jo useamman vuosikymmenen ajan joutuneet oman selviämisen rajoilla ottamaan lukuisia askelia vastaan, ja kipuraja on ollut jo hyvän tovin ylitettynä.

 

Koska enempi vastaantuleminen työnantajien ja yrittäjien puolelta olisi nykyisessä tilanteessa mahdollisesti jo ratkaisevan tuhoisa näille investointeja tekeville ja työtä synnyttäville toimijoille ja ajatuksena siten järjetön.

 

Koska enempi vastaantuleminen työnantajien ja yrittäjien puolelta sysäisi Suomen talouden mitä todennäköisimmin syöksykierteeseen, jonka toisessa päässä häämöttäisi IMF:n ja/tai EKP:n ei niin hellä syli.

 

Jos pelkkänä ajatuksena otsikon kysymystä miettii, miksi ylipäätänsä tulla enempää vastaan, kun vastaan on nykyisellään tultu muun muassa siinä määrin, että..

 

  • ..työpaikan luonut työnantaja ei itse voi vapaasti valita työntekijäjoukkionsa kokoonpanoa (vrt. esim. lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo, joka pelaajat kentälle voi vapaasti valita), sillä hänen olisi liian usein järjettömällä tavalla otettava irtisanomansa, kokoonpanon kannalta mahdollisesti ei niin hyvä työntekijä takaisin, mikäli ylipäätänsä samanmoiseen tehtävään tekijää haluaa (ellei työntekijää ole erittäin monimutkaiseksi tehdyn prosessin seurauksena irtisanottu työntekijän itsensä ominaisuuksien vuoksi) - niin sanottu työnantajan takaisinottovelvoite;

 

  • ..työntekijöiden on nykyisen lainsäädännön vallitessa mahdollista mielenilmauksen tai lakon nimissä poistua työpaikoilta, minkä tulisi allekirjoitettujen työsopimusten sisältämän työaikavelvoitteen mukaisesti olla mahdotonta lukuunottamatta tapauksia, joissa työpaikalta poistumisen syynä on työntekijän henkeen tai terveyteen kohdistuva vaara tai esim. palkan maksamatta jättäminen sovitusti;

 

  • ..yrittäjien verotus on keskimäärin selvästi korkeampaa (klink, klonk) kuin palkansaajien, vaikka asetelman tulisi olla päinvastainen yrittäjiin eri tavoin ja suoremmin kohdistuvien riskien vuoksi, verrattuna palkansaajiin;

 

  • ..useimmissa työ- ja virkaehtosopimuksissa työnantaja maksaa palkkaa äitiyslomalla olevalle työntekijälle, vaikka kyseessä on asia, jonka luulisi ennen kaikkea olevan koko yhteiskunnan asia - ei työnantajan;

 

  • ..yrittäjät kustantavat kutakuinkin yleisen yrittäjien ja työntekijöiden välisen verotuksen suhteen mukaisen osuuden 53 %:sta ansiosidonnaisjärjestelmän kokonaiskustannuksia (valtio n. 41 %, josta suurin osa siitäkin potista tulee toki yrittäjiltä/työnantajilta) siinä missä ansiosidonnaista saavien työntekijöiden kustannusosuus on vain hieman yli 5 %, vaikka kyseessä luonnollisesti tulisi olla työntekijän puolelta vakuutuksen lailla kustannettava etuus.

 

 

Lisää voi keksiä; edellä siis tältä istumalta mieleen tulleet muutamat vastaantulemiset yrittäjien ja työnantajien - sen "elinkeinoelämän" - puolelta noin muutaman vuosikymmenen ajalta.

 

Näin työntekijänä ja palkansaajana tulen miettineeksi, miksi enempää kiristää köyttä työnantajien ja yrittäjien kaulan ympärillä ja samalla sahata oksaa työntekijöiden itsensäkin alta?

 

 

*  *  *  *  *  *

 

Kuvaan ja kuvaajiin liittyvä uutinen täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomi ei riitelemällä ja riitaahaastamalla parane, lisäksi uhkailu asettaa vastapuolen puolustukseen. Kaikkien osapuolten pitäisi pystyä keskustelemaan ketään suosimatta ja muita kuunnellen avoimesta ja rakentavasti, siis KAIKKIEN.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Tällaisissa kommenteissa on se ongelma, ettei niissä sanota juuri mitään. Avoimen, rakentavan ja riitelemättömän keskustelun peräänkuuluttaminen on sinänsä aina kannatettavaa, mutta sellainen on (ainakin helmeilevissä puheenvuoroissa) jo liian yleistä saavuttaakseen enempää vaikutusta - spesifisyyden puutteen vuoksi.

Esimerkki riitelevästä ja ei-rakentavasta puheenvuorosta olisi jo parempi, jotta sosiaalisen paineen olisi mahdollista kehittyä moista käytöstä kohtaan. Vastaavasti päinvastoin käyttäytyvälle voi osoittaa kehuja nostamalla hänet esiin.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

SAK:n ehdotus oli erittäin paljon konkretiaa sisältävä ja poikkeuksellinen siinä mielessä, että työntekijäpuoli oli valmis tulemaan erittäin paljon vastaan. Kertauksen vuoksi, työnantajille oli tarjolla seuraavat kolme porkkanaa:

  1. Ensi vuoden tuposopimuksessa yleiskorotuksista luopuminen.
  2. Sitä seuraavina vuosina vientisektorin käyttö palkka-ankkurina, mikä sekin hillitsee palkankorotuksia tehokkaasti.
  3. Työntekijäpuolen suostumus siihen, että työeläkerahastoja saa purkaa työnantajamaksujen alentamiseksi ensi vuosikymmenen puolelle saakka.

Koska työnantajapuoli ja hallitus eivät näytä tarjousta hyväksyvän eikä sitä neuvottelujen pohjaksi ottavan, se todennäköisesti raukeaa ja jossakin vaiheessa puhkeavat isot työtaistelut.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #3

Onhan erittäin konkreettista sekin, että ehdottaa yhdelle kuopan kaivamista ja toiselle sen täyttämistä. Mikä on lopputulema ja kokonaisvaikutus, se ratkaisee.

Listasi kolmannen kohdan voi todeta riittämättömäksi jo pelkästään sen ajallisen viitekehyksen vuoksi. Nykyiset ongelmat vaativat nopeaa reagointia ja ratkaisemista, jolloin oikeastaan järkiään mitään ehdotusta, jossa mainitaankaan toteutumisen sijoittuminen seuraavalle vuosikymmenelle tms ei voi pitää kuin korkeintaan toissijaisena toimenpiteenä. Ensisijaiset ovat niitä, jotka saadaan vaikuttamaan aikaraamissa luokkaa ensi vuosi.

Kahden ensimmäisen osalta, kuinka tehokkaita toimet olisivat? Mitkä olisivat niiden kokonaisvaikutukset suomalaisen elinkeinoelämän hintakilpailukykyyn? Entä yksikkötyökustannuksiin? Prosenttimääräisiä arvioita niistä kaipaisi, lähteen kera. Muuttaisivatko ne työelämämme rakenteita ja siihen liittyvää lainsäädäntöä paremmin vastaamaan nykypäivää?

Ei ole järkeä hyväksyä sellaisia ehdotuksia, jotka eivät yksinkertaisesti riitä. Sipilän hallitus on esittänyt vaateena kokonaisvaikutuksiltaan 5 % edestä suomalaisen vientiteollisuuden hintakilpailukykyä parantavia toimia. Uskoakseni kyseinen vaade on erittäin kohtuullinen: sitäkin parempaan olisi hyvä kyetä.

Työntekijäpuolella tosiaan tuntuu olevan paljon sellaista henkeä, jolla sitä oksaa sahaillaan peffan alta. En tiedä, onko kyse suurimmalta osin vain ymmärtämättömyydestä, mutta muutoskyvyttömyys jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on erittäin haitallinen, jopa vaarallinen piirre. Siitä ja sen seurauksista kärsivät sitten pahimmassa tapauksessa kaikki.

Toimituksen poiminnat