heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

Hallitus sentään yrittää - lakkoilijoille kelvannee vain palkankorotukset

Työntekijäosapuolta vääristyneellä tavalla edustavalla ay-liikkeella - jota eilisen A-studion perusteella ei ole olemassakaan - ja vastaavilla poliittisilla tahoilla on ollut edessään valinnanpaikka: joko myöntää kariutuneiden yhteiskuntasopimusneuvotteluiden paljastama oma kyvyttömyys joustaa huonoina aikoina vaatimustasosta alaspäin tai jatkaa vanhalla lakkotaisteluiden linjalla.

 

Vähemmän yllättäen valituksi tuli lakkotaisteluihin ryhtymisen tie. Syy ay-tahojen uhkailuun on selvä. Etujärjestöagitointi ja ammattiliittojen jäsenilleen haalimat edut Suomessa ovat monelta osin roimassa epäsuhdassa siihen nähden, mikä on yhteiskuntamme taloudellinen tuottavuus ja mitä yhteiskuntamme taloudellinen kantokyky antaa myöten.

 

Elintasosta tinkimään joutuminen tuntuu olevan useille vaikea pala purtavaksi - niin loogista kuin se olisikin ja väistämätöntä kuin lopulta aina on supistuvan kansantalouden tilanteessa siinä missä päinvastainen on loogista taloudellisen kasvun aikoina.

 

Lyhytnäköisyys ja ideologisissa poteroissa jumittaminen on valtaisaa: näkemään ja myöntämään ei kyetä sitä, että hallituksen esittämillä toimilla nimenomaan pyritään pysäyttämään kansantalouden supistuminen, synnyttämään töitä nykyistä useammille ja kääntämään talous positiiviselle uralle.

 

Hyvinä aikoina haalimamme edut ovat yhä enenevässä määrin kustannettavissa enää vain painokoneesta ulos tulevalla rahalla - ei reaalitalouteen liittyvällä lisäarvon kasvulla. Koska kansantalouteen rahan pumppaamisen keino auttaa lähtökohtaisesti vain lyhyellä tähtäimellä ja laskusuhdanteissa siinä missä Suomen nykyiset ongelmat ovat valuvikojen suoranaista peruskorjausta vaativia, on edessä kakunleikkauksen tie aivan kuten Sipilän hallitus on oikein ymmärtänyt.

 

Kakunleikkaukset olisivat vielä parlamentaarisin keinoin, "hyvän" sään aikana toteutettavissa. Hyvä sää ei tosin ole ollut enää aikoihin, mutta on vielä vähemmän hyvä siinä vaiheessa kun velkojat ja/tai EU-komissio ja/tai IMF alkavat kakkua pakkoleikkaamaan. Kuten Kreikan tapauksessa.

 

Ilmassa on viime aikoina vilissyt solkenaan kelvottomia tai huonosti perusteltavissa olevia, hyvin suurelti populistisiakin argumentteja. Listasin seuraavaan joitain viimeksi kuulemiani tai lukemiani. Sitä ennen haluan kuitenkin esittää Sipilälle vienon toiveen:

 

Riittävän pitkälle menevä opetus kansantaloudesta tulisi sisällyttää peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ymmärrys aiheesta kun on luvattoman heikkoa aina kauppatieteellisistä tiedekunnista valmistuneita maistereita ja jopa tohtoreita myöten.

 

 

*  *  *  *  *  *

 


"Teemme niin paljon sunnuntaityötä, että leikkaus sunnuntailisistä syö aika suuren loven työntekijöiltä rahaa yhtiölle, muttei tuo ainuttakaan uutta työpaikkaa."

 

Mikä muukaan toisi Suomeen lisää työpaikkoja kuin vientituotteiden maakohtaisen hintakomponentin (=työvoimakustannukset + verot ja veroluonteiset maksut) alhaisemmaksi saaminen ja tuotteiden parantunut kaupaksi meneminen suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihin? Uusien valtion- ja kunnallisvirkojen perustaminen, vai?

Suomessa tehtyjen tuotteiden hintakilpailukyvyn parantamiseen työnantajien kustannusten alentamisella pyritään. Kun näin tehdään, Suomessa valmistettaviin tuotteisiin kohdistuu enemmän tilauksia ja tänne odotettavasti investoidaan uusia tuotantolaitoksia. Kumpikin luo niitä uusia työpaikkoja aivan kuten hallitus oikein on esittänyt.

 

 


"Ennenkin on pystytty näistä asioista (= palkat, palkan lisät, ym.) sopimaan, joten kyllä nytkin pystyttäisiin. Kukaan ei haluaisi voimatoimia (=lakkotaistelut) käyttää, mutta meidät on pakotettu nyt siihen."

 

Palkoista on menneiden vuosien tupo- ym. kierroksilla kyetty tosiaan sopimaan miltei yksinomaan ja ainoastaan silloin, kun palkkoja on hinattu työntekijöiden kannalta riittävässä määrin ylöspäin. Kuten kahteen otteeseen kaatuneet yhteiskuntasopimusneuvottelut osoittavat, sopiminen on miltei toivotonta, kun palkkoja ja etuuksia pitäisi supistuvan kansantalouden tilanteessa saada loogisesti ja riittävässä määrin alennettua.

Kukaan ei lisäksi pakota työ- ja lakkotaistelutoimiin. "Pakko" syntyy ainoastaan työssä käyvien kyvyttömyydestä hyväksyä palkkojensa ja etuuksiensa leikkaaminen taloudellisesti vaikeina aikoina - niin työtä vailla olevien kuin koko yhteiskunnan taloudellisen tilanteen hyväksi.

 

 

 

PAMin puheenjohtaja Ann Selin: "Tässä on uhkailun makua. Hallitus on romuttamassa sopimisen kulttuurin. Tilalle on tuotu jotain muuta: jos ei hyvällä, niin pahalla. Hallitus on nyt niin jyrkkänä, että tässä on aika vähän neuvottelun varaa. 

Meidän omat palkansaajapuolen juristit ovat selvittäneet hallituksen toimien laillisuutta. He ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen hallituksen toimet ovat ristiriidassa perustuslain ja ILO:n sopimusten kanssa.

Jos hallitus toimii näin, se ei kuulosta enää demokratialta. Kysyn vaan, että mitä seuraavaksi – viedäänkö liikeyrityksiltä mahdollisuus itse määrittää omien tuotteittensa hinta."

 

Sopii kysyä, miten parlamentaarisissa vaaleissa valitusta eduskunnasta muotoutuneen hallituksen ilmoittamat muutokset yhteiskuntaan olisivat uhkailua - eritoten kun huomioi kahteen kertaan käytyjen yhteiskuntasopimusneuvottelujen kaatuminen johtuen ay-liittojen haluttomuudesta joustaa?

Mitä ay-liittojen toiminta tähän saakka on ollut ja on edelleen? Lakkoaseella uhkaamista, jos heidän palkkavaatimuksiin ei suostuta tai jos hallitus ilmoittaa toimenpiteistä, jotka eivät heitä miellytä. 

Mitä demokraattista on yhteiskunnassa, jossa ulkoparlamentaariset voimat uhkaavat pysäyttää  koko yhteiskunnan tilanteessa, jossa 2/3 enemmistöä äänestäjistä edustava, demokratian perinteiden mukaisesti valittu hallitus johtaa maata ja toteuttaa laillisia uudistuksia?

Tai no - ei laillisia, jos kyseisten järjestöjen omilta juristeilta kysytään. Ay-järjestöiltä palkkansa saavilta juristeilta varmaan sitten voinee odottaakin järjestönsä linjasta poikkeavia näkemyksiä?

Ja ei, liikeyrityksiltä ei tulla viemään oikeutta määrittää tuotteidensa hinta. Päinvastoin - myös liikeyritysten ja työntekijöiden välille halutaan lisää vapautta määrittää kussakin tapauksessa työn hinta.

 

 

 

Muun muassa hallituksen valtuuksia toimilleen ihmetellyt Eero Heinäluoma: "Hallituksen mielestä paikallinen sopiminen on se oikea tie eli asioista pitäisi pystyä paikallisesti sopimaan. Nyt ihmiset kyselevät, mistä lähtien hallitus ryhtyy päättämään vielä työehdotkin. Sen sijaan, että niitä sovittaisiin työnantajien ja työntekijöiden kesken siellä työpaikoilla paikallisesti, niin te otatte vallan ja päätätte, saako sairasajalta maksaa palkkaa, kuinka pitkiä lomia saa pitää, maksetaanko kuinka suuria ylityökorvauksia, maksetaanko sunnuntaista."

 

Aiemmin Heinäluomaa kohtaan omaamani varsin suurikin arvostus karisi tämän puheenvuoron jälkeen tyystin. Näin vakavassa taloudellisessa tilanteessa ei moista populismia soisi suollettavan. Eduskunnassa edustajat eivät lisäksi saa kollegoitaan syyttää valehtelusta, mutta näin Puheenvuoron kirjoituksessa voi selkeästi todeta Heinäluoman huomiot silkaksi valheeksi.

Hallitushan ei siis ole kieltämässä työnantajia maksamasta työntekijöille minimitasoa suurempia ylityö- tai sairausajan korvauksia, mikäli työnantajat itse niin haluavat tehdä. Tähän saakkakin on ollut luvallista maksaa TESin ehtoja enemmän. Nyt pyritään vain saamaan noita minimejä alaspäin - minimejä, joita suurempien korvausten maksamiseen ei velvoitetta työnantajilla ole.

Täytyy kirjata Heinäluoman puheenvuoro paikallisen sopimismallin kannatuspuheenvuoroksi. Hallitushan on valmistelemassa paikallisen sopimisen mallia, joka ei vielä ole valmis. Koska tällä hetkellä vielä voimassa oleva palkkasopimismalli on keskitettyjen palkkasopimusneuvotteluiden mukainen yleissitova malli, ei hallituksella ole muuta mahdollisuutta kuin toimia nykyisen, vielä voimassa olevan mallin puitteissa ja muuttaa siinä olevia ehtoja. Siihen asti kunnes korvaava paikallisen sopimisen malli saatetaan voimaan.

Keskitettyjen palkkaratkaisujen mukainen yleissitova malli on nimenomaan SDP:n lahja suomalaisen yhteiskunnalle, jonka vanki nykyinen hallituskin pitkälti on siihen saakka kunnes uusi malli astuu voimaan.

 

 

 

"Leikkausten sijaan suomalaista työelämää tulisi kehittää. Esimerkiksi käytäntöjä ja menetelmiä työpaikoilla voisi tehostaa ja sairaspoissaoloja vähentää kustannusten alentamiseksi."

 

Tähän argumenttiin tuntuu jossain määrin sisältyvän oletus, että suomalainen työelämä on nykyisellään tehottomampaa kuin pahimmissa kilpailijamaissamme. Oli työelämämme taso mikä tahansa, sen petraamiseen liittyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti työpaikkakohtaisia ja hallituksella on verraten vähän resursseja työpaikkakohtaisten ratkaisujen ja uudelleenjärjestelyjen miettimiseen.

Lisäksi parannukset työpaikkojen ja organisaatioiden käytännöissä ja menetelmissä saadaan toteutettua aina paljon pidemmällä aikavälillä kuin mitä heikon taloudellisen tilanteemme parantamiseen käytettävissä oleva aika edellyttää. Hallituksen on todellakin reagoitava tilanteeseemme paljon nopeammin toteutettavissa olevilla keinoilla.

Mutta toki suomalaista työelämää tulee kehittää. Se ei kuitenkaan poista tarvetta toteuttaa huomattavasti lyhyemmällä aikavälillä tehoavia toimenpiteitä.

 

 


"Hallitus voisi leikkausten sijaan panostaa harmaan talouden kitkemiseen. Joidenkin arvioiden mukaan harmaan talouden taustalla on miljardeja euroja, joten siihen kannattaa satsata talous kuntoon saattaaksemme."

 

On todella helppoa harrastaa tässä vaiheessa populismia peräänkuuluttamalla harmaan talouden kitkemistä. Asia on ollut jo useamman hallituksien agendalla, mutta tunnetusti tehtävä on vaativa, paljon aikaa ja valmistelutyötä vievä eikä lopulta kaikkea harmaata taloutta koskaan saada kitketyksi.

Ennen kaikkea: harmaan talouden torjumiseen liittyvä aikaskaala on moninkertainen siihen nähden, missä ajassa meidän tulisi saada kustannustasoa maassamme alennettua. Vaikka nyt panostaisimme nykyistäkin enemmän harmaan talouden torjuntaan, olisi veroeurojen sieltä alkaessa riittävässä määrin kertymään liian moni suomalainen tuote ehtinyt jäädä myymättä, työpaikka Suomesta kadota ja  valtionbudjetti siinä määrin supistua, että harmaan talouden kitkemiseenkin varattuja määrärahoja niitäkin olisi todennäköisesti jouduttu leikkaamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tässä työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteiset tavoitteet jo umpikujaan ajautuneelle yhteiskuntasopimukselle :

http://d1aq5jbsszuf44.cloudfront.net/materials/SAK...

Työelämän tuottavuutta ja sitä kautta yleistä työllisyyttä parantaa kestävimmin tietenkin panostaminen työhyvinvointiin ja työelämän laadullisiin osatekijöihin :

http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Luin blogisi, joka liittyi siis mm. työelämän kehittämiseen. Avaukseni toiseksi viimeinen kursivoitu kohta käsitteleekin tätä argumenttia. Työelämä 2020 -hanke varmasti on paikallaan, mutta valitettavasti vain sen aikaraami on liian pitkä nopeasti tarvittavien toimien kannalta.

Tuo SAKn, STTKn ja AKAVAn paperi sisältää paljon 'kehittämistä', 'tarkastelua', 'hankkeen jatkamista', 'neuvottelua', aikarajoja jotka ulottuvat jopa syksylle 2016 jne.

Valitettavasti tämänhetkisen taloudellisen tilanteemme vakavuus edellyttää hallituksen esittämää rivakampaa tahtia kuin yllä listatut. Nyt vaaditaan toimenpiteiden nopeudelta samanlaista ellei jopa kovempaa tasoa kuin esim. yritysmaailmassa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

No, hallituksen esittämien sopeuttamistoimien, joihin sisältyy julkisen sektorin menojen leikkausten ohella työantajia taloudellisesti hyödyttäviä palkka- ja palkan sivukulujen leikkaamisia, vaikuttavuuden valtion taloudelle ja vientisektorille arvioidaan näkyvän vasta vuonna 2021. Ja tämäkin (odotettu kestävyysvajeen tasapainottuminen ja julkisen velanoton taittuminen) vaikuttavuus on hyvin ehdollinen näilläkään säästötoimilla.

Itselläni on hyvät perusteet epäillä "sisäisen devalvaation" väitettyjä hyötyjä etenkin, kun minulla on henkilökohtaista kokemusta kiihkeimpien lamavuosien 1992...1995 aikaisesta työelämästä, silloin julkista sektoria silpunneesta "juustohöylästä" ja sen aikaisten nuorten massasyrjäytymisestä yhteiskunnasta.

Työelämä 2020-hanke on mielestäni tämän ajan positiivisin projekti, jota kautta niitä kaivattuja vientituotteita voi ajatella lähdettävän innovoimaan ...

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #11

Täytyy kuitenkin huomioida esitettyjen vuosilukujen sisällään pitämät tavoitteet. Hallituksen vuosi 2021 viittaa ajankohtaan, jolloin nyt toteutettavat toimepiteet alkaisivat näyttää tuloksia.

Työelämä 2020 -hankkeen - jota siis ehdottomasti kannatan - ei kuitenkaan taideta odottaa tuottavan näkyviä ja samankaltaisia vaikutuksia kansantaloudelle vuoteen 2020 mennessä? Jotenkin ajattelisin, että työelämän muutostoimissa - joita ei suoriteta yks kaks nyt - olisi saavutettu jonkinlainen taso vuoteen 2020 mennessä, ja sen jälkeen alettaisiin vasta tarkkailemaan, milloin kyseiset vaikutukset näkyisivät kansantaloudessa.

Ehkei kuitenkaan vuonna 2021.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Hallituksen kannattaa nyt pakolla lyödä pienipalkkaista, köyhää, eläkeläistä ja opiskelijaa. Sitä saa, mitä tilaa.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Toki esität asian noin.

Noin yleisesti ottaen hallituksen kannattaa viedä läpi vähintäänkin tähän mennessä esitetyt suunnitelmat, jottei todellisuus jatkossa löisi vielä kovemmin kasvoillemme.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On mahdollista, että työntekijöiden tarve ainakin joillakin aloilla lisäntyy kun ylitöihin ei enää löydy halukkaita.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Miksei tuollainenkin efekti alentuvien kokonaiskustannusten ohessa. Pitäisi vain saada kuntoon myös osa-aikatyön tekemiseen liittyvät ongelmat työmarkkinatuen osalta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eihän hintasäännöstely sentään ole mitään liberalismia!

Juhani Klaus

Hyvä kirjoitus,näinhän asiat pitkälti ovat.Totuus on sellainen asia mitä monet ihmiset ei halua kuulla/nähdä saati kestää.Ehkä silmät alkavat pikkuhiljaa avautua kun todellisuus iskee kasvoille ja se on vain ajankysymys. :D

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Mutta onneksi aina voimme lohduttautua suuren idolini Junnu Vainio -vainaan tuottamiin säveliin ja sanoihin, esimerkiksi "Kotkan poikii.." :)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomessa tehtyjen tuotteiden hintakilpailukyvyn parantamiseen työnantajien kustannusten alentamisella pyritään"

Eli ensiksi lasketaan ostovoimaa ja sitten katsotaan mitä lisää saadaan tungettua markkinoille?

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Tuollainen osoittaa lyhytnäköisyyttä ja ymmärtämättömyyttä, Jarmo.

Vientitulot toimii polttoaineena kansantaloudelle. Suomalaisten tuotteiden korkea hinta on aiheuttanut polttoaineen hupenemisen, ja valtiontaloutemme ylijäämäaikojen aikaista ostovoimaa on viime vuodet pidetty yllä velkarahoituksella. Mikäli ei olisi pidetty, olisimme jo nähneet ostovoiman vähenemisen.

Ostovoima tulee siis ensisijaisesti kansantalouden tasapainosta viennin ja tuonnin osalta (vientiä mieluusti enemmän); ostovoiman keinotekoinen ylläpitäminen velkarahoituksella on hyvin lyhytnäköistä.

Ostovoimamme tulee siis ensin laskemaan jahka lopetamme velkarahoittamisen, mutta kaikella tähätään polttoaineen kansantaloudelle hankkimiseen, mikä ajan myötä palauttaa ostovoiman kotimaan markkinoille. Kun siis kirjoitin suomalalaisten tuotteiden hintakilpailukyvyn parantamisesta, tarkoitin sitä ensisijaisesti kansainvälisillä markkinoilla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Vienti romahti euron korkean kurssin takia eikä palaa ilman omaa valuuttaa. Tehtaat oli helppo ajaa konkurssiin tai siirtää ulkomaille, mutta vaikea aloittaa tuotanto uudestaan Suomessa. Ajatellaan vaikka vetureita, rautatiekalustoa, Tampella teki Suomen veturit ja metrokalustonkin Suomessa markka-aikana mutta tietotaito on jo hävinnyt koko maasta.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #18

Ymmärräthän kuitenkin, että (oman) valuutan devalvointi ja palkkatason alentaminen ovat käytännössä sama toimenpide?

Ensin mainittu on vain helpompi myydä kansalle: ei tarvitse puhua palkkatason alentamisesta, vaikka Matti ja Maija Meikäläisen ostovoima aleneekin.

Ja vaikka palauttaisimmekin oman valuutan, olisi meillä ennen pitkää kuitenkin edessä rakenteissamme olevien vikojen peruskorjaus.

Ja muistaa täytyy edelleen myös se, että oikeilla toimilla on eurossa mahdollista myös menestyä kuten Itävallan esimerkki osoittaa.

Toimituksen poiminnat