heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

Ymmärtääkö Li Andersson taloudesta juuri mitään?

Li Andersson haluaa luoda mielikuvaa, kuinka Suomessa olisi jo pitkän aikaa ollut meneillään jonkinlaiset  normipurkutalkoot. Andersson myös pitää hassuna sitä, kuinka kiintyneitä suomalaiset poliitikot ovat normien purkamiseen.

 

Jos Anderssonin esittämän kaltaista kiintymystä esiintyy, eikö ennen sitä ole täytynyt esiintyä kiintymystä normien luomiseen, jotta niitä nyt purettavia normeja ylipäätänsä olisi?

 

Oikeastihan Suomi on normien luvattu maa, jonne päästäkseen ei ole tarvinnut edes pyytää vesimassoja siirtymään jokiuomasta sivuun - matka on ollut helpompi. Sillä niin ovat suomalaispoliitikot ja -viranomaiset normien luontia rakastaneet, että niitä meille ylimäärin tuotettu on. Nyt niitä ylimääräisiä varsin varovaisinkin ottein koitetaan karsia pois. Anderssonin viittaamasta purkukiimasta ei voida puhua.

 

Andersson kirjoittaa: "Harvoin kuulee kenenkään sanovan, ettei lakeja, asetuksia ja hyvää hallintoa tarvita." Yrittääkö Andersson tässä sanoa, että joku (ainakaan silmää tekevistä) poliitikoista olisi näin lausunut?

 

Andersson jatkaa: "Lakeja luodaan epäkohtia korjaamaan. Niitä muutetaan tarpeen tullen tai niitä voi tarpeettomina kumota kokonaan." Olisiko niiden tarpeettomien kumoamisesta l. purkamisesta nyt juurikin kyse? Taitaa olla meillä lisäksi ensimmäinen hallitus miesmuistiin, joka tarpeettomien ja esimerkiksi ihmisten taloudellista toimintaa vaikeuttavien normien etsimisen olisi aidosti myös toteutuslistalleen ottanut.

 

Aikaisempien hallitusten leimana on paljolti ollut jäykistyvän ja liitoksissaan natisemistaan vuotavan yhteiskuntalaivamme tilkitseminen yhä uudemmilla normeilla. Kunnes pinnalle viimein saatiin ajatus - ainakin ajatus - siitä, että ehkä voisimme hiukan keventää, ketteröittää ja joustavoittaa yhteiskuntaamme, jolloin vuodotkin ovat omiaan vähenemään.

 

Andersson yrittää tehdä selkeää eroa byrokratian keventämisen ja normien purkamisen välille. Tehtävä on mahdoton, sillä julkishallinnon byrokratia on suurelta osin seurausta normeista, säännöksistä ja laeista, joiden toteutumista valvomaan viranomaisia palkataan. Palkataan siis hallinto valtiolle. Siksi onkin hiukan hassua, että seuraavassa käänteessä Andersson toivottaa tervetulleeksi hallituksen ajaman byrokratian ja hallinnon keventämisen.

 

Normeja ja lakeja tarvitaan. Tarvitaan muun muassa ympäristölainsäädäntöä estämään lehmänvirtsan suihkuttaminen pellon vieressä virtaavaan jokeen ja työlainsäädäntöä vaarallisten työvaiheiden teettäminen potkujen uhalla ilman työnantajan tarjoamaa riittävää turva- ja suojavarustusta. Kuten monessa muussakin asiassa, tasapainon ja sopivan määrän vaikuttavaa tekijää (~normit ja lait) hakeminen on olennaista. Hyvää tasapainoa siis etsimässä.

 

Yhdellä osa-alueella löydän Anderssonin kanssa myös yhteneviä näkemyksiä. Andersson kannattaa sosiaaliturvan selkeyttämistä ja tilkkutäkkimäisyyden poistamista. Käytännössä siis lukuisista erityistapauksista ja niiden poikkeuksista rakentuvan sosiaaliturvamme yksinkertaistamista. Anderssonin keinot tosin ovat perustulomallissa, mitä itse en kannata. Asian kun voisi hoitaa vieläkin yksinkertaisemmin ja ilman, että luodaan yhteiskunnan sosiaalisen kuorman kautta uusia riskejä.

 

Kovin vahvaa kuvaa siitä, että Andersson tolkullisella ymmärryksellä taloudesta kolumniaan olisi kirjoittanut ei pääse muodostumaan. Kolumnissaan esittämänsä ajatukset ovat myös sukua Lin esimerkiksi reilu vuosi sitten ravintola Apollon väittelyillassa talouden elvyttämiskeinona esittämälle ajatukselle, että palkkaisimme lisää esimerkiksi lähi- ja sairaanhoitajia.

 

Minäkin kannatan lähi- ja sairaanhoitajien määrän lisäämistä. Kannatan sitä vain hiukan yksinkertaisemmasta lähtökohdasta käsin. Monessa palvelukodissa, hoitoyksikössä ja sairaalassa työntekijät työskentelevät ehtimisen ja jaksamisen äärirajoilla. Usein jäävät lounas ja välipalatkin syömättä. Hoitajien määrän lisäämisen perusteleminen talouden elvyttämiskeinona taas on ajatuksena.. ..hiukan hassu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Oleellisempi on kysymys ymmärtääkö Sipilä taloudesta mitään vai meinaako suomalaisten rahoilla pelastaa maailman.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Saamme kuulla lisää Anderssonin valtiontalouteen vaikuttavista ajatuksista MTV:n puolella.
http://ri.search.yahoo.com/_ylt=A0LEV1rEtI1VWsEARB...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Li Andersson on henkilö josta minulle syntyy mielikuva vesihanasta joka on jäänyt auki. Li Anderssonille ei pitäisi antaa missään puheenvuoroa. Li ei saa puhetulvaansa katkaistua.

Viljo Häggman

Toivon sydämestäni, että neiti Andersson ei ymmärrä taloudesta mitään. Ymmärtämättömälle voi aina antaa anteeksi typerät lausunnot. Huomattavasti vaarallisempi vaihtoehto olisi jos neiti Andersson oikeasti ymmärtäisi taloutta, mutta silkkaa pahuuttaan ja kavaluuttaan suoltaa tuollaisia.
Pelkään että jäkimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta.

Toimituksen poiminnat