*

heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

Sipilä herättää luottamusta

Tulevan hallituksen maahanmuutto- ja EU-linjaukset ovat nyt kasassa, ja tälläkin foorumilla esiintyneiltä ennakkopeloilta lienee suurimmalta osin selvitty ehjin nahoin. Edessä ovat Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimmät väännöt – talousasioista ja yhteiskuntamme rakenteista.

 

Omat odotusarvoni tulevien linjausten suhteen ovat aiempien vuosien perusteella jos kohta hieman varaukselliset mutta tällä erää myös poikkeuksellisen korkealla. Uskoakseni meillä on tarjolla olleesta edustajien ja puolueiden massasta hyvä ja ehkä riittävän tehokaskin yhdistelmä ongelmallisen kroonisiksi muuttuneita epäkohtiamme välttämättömään suuntaan muuttamaan. Kenties ainoa mahdollinen yhdistelmä, joka ongelmiamme korjaamaan kykenee, huomioiden vaikeat poliittiset realiteettimme. Asiassa auttanee oleellisesti tulevan pääministerimme Juha Sipilän koulutus- ja liike-elämätausta, mikä luo toiveita suomalaisesta politiikasta hiukan hukassa olleen pragmatismin eli käytännöllisyyden palaamisesta takaisin päätöksenteon keskiöön.

 

Vanhempi naishenkilö tarjosi joku päivä sitten otsikossa olevan ja jokseenkin epätyypillisen luonnehdinnan (suomalaisesta) poliitikosta. Hektiseksi muuttuneessa maailmassa tunnutaan olevan kovin kärsimättömiä etenkin poliitikkojen suhteen. Asioissa, jotka vaativat pitkäjänteistä paneutumista ja jotka korjaantuvat vasta pidemmällä aikavälillä odotetaan pikavoittoja. Tilannetta ei ole parantanut se, että myös moni poliitikoista on ajautunut kierteeseen mukaan ja lähtenyt lyhytnäköisen mielikuvaoptimoinnin tielle. Tällöin ei poliittisen agendan asiapitoisuudelta voi suuria odottaa.

 

Maanantai-illan 11.5. YLEn pääuutislähetyksessä Sipilä kiteytti Suomen tilanteen hyvin todetessaan, että Suomi on jäänyt menestyksensä ja edellisille vuosikymmenille viritetyn hyvinvointiyhteiskunnan vangiksi. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ympärillämme ja muutos lienee elämän keskeisin piirre, mutta tästä huolimatta yhteiskunnassamme pidetään lujasti kiinni aikaisempina vuosikymmeninä luoduista ja lähes betonoiduista käytännöistä sekä rakenteista. Suomi saikin EU-komissiolta pari päivää sitten ainoana EU-maana vakavan varoituksen taloudenpidosta. Ehkä jotkut yllättyivät tästä, mutta oikeastaan todistamme vain vuosikymmenten aikana muodostamaamme pääosin rakenteellista ongelmaa, jonka mittaluokan useimmille paljasti vasta sitä aiemmin peittäneiden Nokia-klusterin ja metsäteollisuuden sulaminen.

 

Suomalainen yhteiskunta lienee nykyisellään osaoptimoinnin ja etujärjestöpolitikoinnin malliesimerkkejä. Kunkin osaoptimoidessa omaa siivuaan kakusta unohtuu yhteinen kokonaisetu, yhteiskuntaan pesiytyy vuosien mittaan liialti eri osapuolia huomioimaan pyrkiviä ja keskenään usein ristiriitaisia tulonsiirtokanavia, lainsäädäntöä, käytäntöjä ja byrokratiaa, yhteiskunnan julkinen sektori täten paisuu, muuttuu yhä tehottomammaksi ja yhä jäykemmäksi, ja kakun koko viimein lähtee hupenemisen tielle. Sipilän liike-elämätaustan vuoksi uskon, että hän ymmärtää kokonaiskuvan erittäin hyvin. Tarvitsemme laajaa yhteiskunnallista organisaatiomuutosta.

 

 

Mielenkiintoa Sipilässä on herättänyt myös hänen uskonnollinen vakaumuksensa. Lestadiolaisuutta on vuosien mittaan totuttu lyömään niin valtamediassa kuin monilla muillakin foorumeilla lyttyyn. Allekirjoittaneella on vuosien varrella ollut harvinaisen hyvä mahdollisuus tehdä havaintoja lestadiolaisen yhteisön sisäpuolelta. Lestadiolaisuuden keskuudessa esiintyviä ongelmia ei tietenkään tule vähätellä eikä peitellä, mutta nähdäkseni he ovat saaneet kuraa niskaansa suhteettoman paljon moneen muuhun uskonnolliseen yhteisöön nähden.

 

Lestadiolaisuudessa on jotain, joka tekee siitä kiinnostavan. Tiivis, suuresta massasta selkeästi erottuva yhteisöllinen yhteisö, jonka keskuudesta tyypillisesti nousee suhteellisen paljon liike-elämässä ja muillakin alueilla menestyviä henkilöitä. Lestadiolaiset ovat muun muassa kunnianhimoista sekä harvinaisen paljon yhteisön etua ohi yksilön painottavaa väkeä. Nähdäkseni lestadiolaisuudessa on paljon selkeitä yhtymäkohtia juutalaisuuteen. Sain taannoin tilaisuuden jutella pitkän tovin suuresti arvostamani professori Tauno Tiusasen kanssa, ja hänkin kirjavan uransa varrelta nosti esiin havainnon siitä, kuinka paljon juutalaisia on merkittävissä asemissa maailmalla, ja kuinka heitä on ja on ollut paljon esimerkiksi menestyneiden tiedemiesten keskuudessa.

 

Lestadiolaisten kanssa keskustellessa keskustelun sisältö poikkeaa pääsääntöisesti paljon siitä, mihin valtaväestön edustajien kanssa tyypillisesti keskitytään. Siinä missä pinnallisuus ja vähäinen syvällisyys tuntuvat olevan hektisen ja viihteellistyneen maailmamme määreitä, kohtaa kontrastin jo kun viettää päivän lestadiolaisperheen nuorison kanssa. Tyyneys, iloisuus ja tyytyväisyys vähään sekä jaettuun hyvään nousevat selkeinä piirteinä usein esiin. En ole sosiaalipsykologi tai vastaava, mutta lestadiolaisessa yhteisössä ja kulttuurissa tuntuu olevan paljon rauhoittavuutta ja ajattomuutta, jotka ovat omiaan luomaan hyvää pohjaa yksilöiden henkiselle kasvulle. Omien havaintojeni perusteella uskon samaa piirrettä olevan paljon myös juutalaisuudessa. Väistämättä tulee mieleen, että kyseisissä yhteisöissä on ehkä tiedostamattakin ja tarkoituksettomasti omaksuttu keskimääräistä enemmän käytäntöjä ja piirteitä, joissa voi katsoa olevan yhtymäkohtia nykyisin paljon esillä olevaan meditaatioon. Se ei ole ollenkaan huono pohja elämässä menestymiselle.

 

 

Uskonnollisia käsityksiä ei tule sekoittaa politiikantekoon. Sellaiseen sortuvaisen en usko Sipilän olevan, enkä edellä selostamistanikaan syistä johtuen koe Sipilän lestadiolaistaustaa ongelmaksi. Päinvastoin, yhdessä muiden suotuisten meriittiensä kanssa on mahdollista, että olemme saamassa oikein oivan ja toivon menestymisestä Suomelle palauttavan pääministerin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hallitusneuvotteluista on tähän asti jäänyt hyvä kuva. Nuotti tuntuisi olevan, että neuvottelijat haluavat onnistua ja ilmeisesti tiedostavat, että Suomen tilanteen takia on suorastaan pakko onnistua. Neuvottelut tuntuvat ratkaisuhakuisilta ja tähän astiset tulokset järkeviltä ja tasapainoisilta. Täytyy vain toivoa, että tätä kuherruskuukautta kestäisi mahdollisimman kauan ja että sama henki leimaisi hallitustyöskentelyäkin.

Vertailukohdaksi voi ottaa edellisen kierroksen, jota leimasi kuvitelma jakovarasta ja osapuolten pyrkimys ulosmitata omalla ideologialleen ja sidosryhmälleen mahdollisimman iso siivu tätä kuvitteellisesta kakusta. Kun neuvotteluja ohjasi vielä kaiken yli käyvä Kataisen haave pääministerin pestistä, jonka vuoksi hän oli valmis nielemään mitä tahansa, tuloksena oli hallitus, joka ylisti suurimmaksi saavutuksekseen koossapysymistään, kunne sekin saavutus romahti.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Hyvä huomio tuosta edellisten hallitusneuvottelujen avainsanasta eli jakovarasta. Nykyisen trion tilannekuva lienee siinä oleellisessa määrin parempi, että jakovaran on ymmärretty olevan vakavassa hupenemisen kierteessä. Toiveita siis on kuten mainitsit.

"..hallitus, joka ylisti suurimmaksi saavutuksekseen koossapysymistään, kunne sekin saavutus romahti"

:)

Toimituksen poiminnat