heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

Palkkajoustolle ja 0-tuntisopimuksille kyllä - lakot historiaan: Hyvää vappua!

Demareiden nouseva kasvo Antti Lindtman loi vappupuheessaan (uutisoitu linkki mm. täällä) toivoa Suomelle antaessaan ymmärtää, että puolueensa olisi viimein valmis päivittämään käsitystään työstä ja työn luonteen muuttumisesta.

Vasemmistopuolueiden nyt jo tovin jatkunutta alamäkeä tuskin voi pysäyttää, ellei muutosta Lindtmanin hahmottamaan suuntaan tapahdu. Vanhaan ay-fraseologiaan perustuva politiikka ei enää pure, eivätkä sieltä käsin edelleen huudettavat väitteet ja iskulauseet valtaosaltaan vastaa todellisuutta. Moni ay-liikkeen aikanaan tarpeellisesti ajama muutos esimerkiksi työturvallisuuteen liittyen löytyy lisäksi nykyisin suoraan lainsäädännöstä.

 

 

Alarajojen osalta betonoitujen ja joustavien palkkojen keskeinen ero on se, että ensin mainitusta kärsivät pitkällä tähtäimellä kaikki siinä missä jälkimmäisestä hyötyvät pitkällä tähtäimellä kaikki. Jos ei ole edes mahdollisuutta tehdä töitä TES-ehdot alittavalla palkalla samalla kun uudella sopimuskierroksella alarajoja hivutetaan ainoastaan ylöspäin, on seurauksena kasvava joukko kokonaan työtä vaille jääviä ihmisiä.

Yksinkertainen työn hintaa (~palkkoja), työllisyyttä ja valuuttaa koskeva talouden lainalaisuus on, että vähintään yksi niistä aina joustaa. Suomen tapauksessa ikävää on palkkojemme alaspäin joustamattomuuden ohessa se, että valuuttamme on nykyisellään euron muodossa ulospäin lukittu. Tällöin ainoastaan työllisyyden on mahdollista joustaa – työttömyyden suuntaan.

Ei sillä, että palkkatasomme mitenkään erityisen korkea olisi.  Työllistämisen sivukulut ovat nostaneet suomalaisen työn kustannukset muihin maihin verrattuna kestämättömän korkealle tasolle. Jos emme kuitenkaan sivukuluja ymmärrä karsia olennaisesti julkisen sektorin kokoa pienentämällä, on varsinaisen palkkaosan joustettava. Jos puolestaan sekään ei joustamaan suostu, joustaa työllisyys. Kyseistä kehityskulkuahan olemme jo pitkän tovin todistaneet.

 

 

Vaikea on lisäksi ymmärtää kategorista vastustusta niin sanottujen 0-tuntisopimusten suhteen, osana Lindtmannin viittaamia epätyypillisiä työsuhteita. Siihen niin demarit kuin vasemmistoliittokin tuntuivat yhden aikaa itsensä hirttävän.

Useiden elämäntilanteisiin sopii yksittäisten työkeikkojen vastaanottaminen niitä tarpeensa mukaisesti tarjoavalta työnantajalta tai useammalta sellaiselta. Tarjotusta työstä toki on 0-tuntisopimustyöntekijän voitava kieltäytyäkin, ja kyseinen oikeus voitaisiin tarvittaessa kirjata lakiin. Työnantajille kuitenkin tuo huomattavaa joustoa se, että heillä on rekisterissään joukko tilapäistarvetöiden vastaanottamiseen valmiita henkilöitä, joista todennäköisesti vähintään yhdelle tarjottu työ kulloinkin kelpaa.

 

 

Pelisäännöistä sopivana yhteiskuntana ja oikeusvaltiona olemme työnkin osalta jo tulleet siihen pisteeseen, että nykymuotoiset lakkokäytännöt voitaisiin lakkauttaa. Eikö ole hiukan outoa, että työsopimukset solmineilla ja niiden ehdot hyväksyneillä työntekijöillä (mikäli esimerkiksi välitöntä hengenmenoon tai muutoin terveyteen kohdistuvaa vaaraa ei ole) on oikeus jättää tulematta töihin tai poistua työpaikoilta ilman, että on edes tutkittu, onko töihin tulemattomuuden tai ulosmarssin taustalla oleva väitetty epäkohta perusteltu?

Miksi emme yksinkertaisesti vahvista Työtuomioistuimen roolia ratkomaan työsopimusehtoihin, työoloihin ja vastaaviin liittyviä erimielisyyksiä? Kanneoikeus olisi luonnollisesti sekä työntekijöillä että työnantajilla. Jos kanne/valitus menee läpi, vastapuoli maksaa kulut, korjaa epäkohdan ja maksaa tarvittavat korvaukset. Mikäli kanne on aiheeton, maksaa kantaja kulut ja mahdolliset korvaukset vastapuolelle. Normaali käytäntö.

Piirre toisi järjestelmään takaisin tervettä vastuullisuutta itse kunkin toiminnan suhteen kitkemällä vailla perusteita olevia oikeus- ja työtaistelutoimia pois. Etenkään nykyisessä tilanteessamme ei pitäisi nähdä olevan varaa koko maan ja tärkeän ulkomaanviennin pysäyttäviin laajempiin lakkoihin kuten ei myöskään yksittäisille toimialoille haitallisiin pienempiin lakkoihin.

 

 

Lisäarvo ja hyvinvointi yhteiskuntaan syntyvät vain työn tekemisen ja mahdollisuuden uuden luomiseen hallittavissa olevilla riskeillä kautta. Nykyisellään Suomi ontuu pahasti kummallakin saralla. Asian ei kuitenkaan tarvitse niin olla, vaan rohkeiden päätösten tekeminen tarkoituksenmukaiseen suuntaan on ihan mahdollista.

 

Klara vappen till varenda själ!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Totta, aina yksi tuosta pyhästä kolminaisuudesta, työllisyydestä, valuutasta tai työn kustannuksista joustaa.

Yksi keino välttää joustoa olisi myös kasvattaa tuottavuutta. Jos työntekijöiden koulutus- ja osaamistasoa sekä terveydentilaa saataisiin kohennettua, tuottavuus todennäköisesti parantuisi ja sitä myöten joustotarpeet vähenisivät.

Tällä hetkellä ongelmamme on itseasiassa juuri 8 vuotta jatkuneet palkkojen ja etuuksien korotukset tuottavuuden polkiessa paikoillaan. Palkkoja ja etuuksia ei saisi ikinä nostaa ellei niihin kohdistuva tuottavuus kasva. Toisaalta niitä pitäisi aina korottaa - kuten aiemmin on tehtiin - tuottavuuden kasvaessa.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Totta tuokin. Työntekijöiden "yksikkötuottavuutta" voikin noilla keinoin nostaa, kansantalouden kokonaistuottavuuden määrää lisäksi työllisyysaste. Tuottavuus siis osa kyseistä kolmen pakettia sisältyen työllisyyteen ja myös työn hintaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Ennen julkisen sektorin työntekijät eivät joustaneet työllisyydessä. Nyt Sipilän aikakaudella on ääni muuttumassa kellossa, ja Espookin ulkoistaa 900 siivoojaa ja huoltotyöntekijää.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen Vastaus kommenttiin #3

Ennen julkisen sektorin työntekijöissä ei joustotoimenpiteitä tarvinnut suorittaa kun Suomikin etunenässä oli voimakkaan kasvun ja teollistumisen vaiheessa. Nyt erot yhteiskuntien välillä ovat kaventuneet, ja tehostamistoimenpiteitä liialti suorittamatta jättänyt Suomi on vaikeuksissa tehokkaampien yhteiskuntien rinnalla.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Pahimmillaan palkkajousto luo Roope Ankkoja jotka maksavat 30 penniä päivä ja 0-sopparilla niitä tehdään kaksi koko kuun aikana, sitten ihmetellään kun tuolla 60 pennillä ei ostakkaa 5 markan leipää ja 10 markan piimää. Parhaimillaan ne tuovat työtä ja yrittäjiä jotka takaavat valtiolle itsevaraisuuden ja kilpailukykyisen viennin. Jotta nämä voidaan toteuttaa tarvitaan tueksi perustulo joka pienimmillään riittää elämiseen.

Muutamalinkki alle:

Kela laski paljonko tarvitaan elämiseen
http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+kela+laski+s...

Tutkija toteaa ettei aivot tahdo paiskia töitä täyttähäkää
http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&new...

Perustulosta Suomessa iänikuinen villitys
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Perustulo

Vapaa-aika ja lepo se olla pitää
http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&new...
Ja
http://www.akava.fi/tyoelama/akavan_tavoitteet/tyo...

Toimituksen poiminnat