heikkitoivonen Vähemmän pureksittuja hajatelmia arveluttavin tarkoitusperin.

Kesk 42, Kok 36, Ps 35, Sdp 33, ..., M2011 yksi edustaja(a)

Muistutetaanpa kertaalleen näin vaalien jälkeen, miten paikat olisivat jakautuneet, mikäli Suomen vaalitavassa ja puolueiden paikkalukumäärän määräytymisessä oikeasti noudatettaisiin matemaattista suhdetta puolueiden ääniosuuksiin nähden. Käytössä olevasta d'Hondtin menetelmästä käytetään jokseenkin hölmösti nimitystä suhteellinen vaalitapa, mikä ei tee kunniaa matemaattisen suhteen käsitteelle.

 

d'Hondtin menetelmän mukaisesti keskusta sai siis 49 edustajaa, perussuomalaiset 38, kokoomus 37, demarit 34, vihreät 15, vasemmistoliitto 12, ruotsalaiset kahdeksan ja kristilliset viisi edustajaa. Pienemmät puolueet eivät saaneet edustajia laisinkaan.

 

Mikäli paikat jakautuisivat (matemaattisessa) suhteessa ääniosuuksiin, olisi paikkajako seuraava (suluissa ero viikko sitten määräytyneisiin tuloksiin nähden). Niin sanottua äänikynnystä ei mallissa sovelleta.

 

  • Keskusta 42 (-7)
  • Kokoomus 36 (-1)
  • Perussuomalaiset 35 (-3)
  • Demarit 33 (-1)
  • Vihreät 17 (+2)
  • Vasemmistoliitto 14 (+2)
  • Rkp 10 (+1)
  • Kristilliset 7 (+2)
  • Piraatit 2 (+2)
  • Itsenäisyyspuolue 1 (+1)
  • Kommunistit 1 (+1)
  • Muutos 2011 1 (+1)
  • Muut 0

 

Jos matemaattista suhdetta noudatettaisiin myös yksittäisten edustajien henkilökohtaisten äänimäärien suhteen, voitaisiin laskennassa soveltaa seuraavaa priorisaatiojärjestystä:

 

1. Valtakunnalliset puolueiden paikkaosuudet (edustajien määrä) kuten yllä,

2. Yksittäisten edustajat puolueen sisällä järjestykseen henkilökohtaisen ääniosuutensa vaalipiirissään perusteella,

3. Edustajien valitseminen puolueen sisäisiltä vertailulistoilta siten, että puolueen edustajien kokonaislukumäärä täyttyy ja vaalipiirien edustajakiintiöt (joko nykyinen jako tai jokin vaalipiirikohtainen sallittu vaihteluväli edustajien määrässä) täyttyvät,

4. Loppujen, 199 edustajasta mahdollisesti vajaaksi jäävien/yli menevien paikkojen jakaminen/poistaminen puolueille/puolueilta edellisten kohtien jälkeen puolueiden valtakunnallisten, lähimpään kokonaislukuun pyöristämättömien paikkaosuuksien desimaaliosien suuruusjärjestyksen perusteella, minkä jälkeen kohta 3.

 

Ehdotetussa mallissa painotettaisiin siis edustajien lukumäärän määräytymistä puolueiden valtakunnallisten ja edustajien henkilökohtaisten ääniosuuksien perusteella. Yksittäisestä vaalipiiristä puolue voisi saada ehdokkaita lävitse epäsuhteessa siihen nähden, kuinka suuren ääniosuuden puolue kyseisessä vaalipiirissä saa. Vaalipiirikohtainen kokonaisedustajamäärä kuitenkin olisi ennalta määrätty tai toteutuisi määrätyissä rajoissa.

 

Tällaisen mallin tai vastaavan toteutushan voisi olla seuraavan hallituksen asialistalla, eikö? Ai niin, nykyisten neljän suurimman puolueen edustajat saattaisivat jättää asiasta eriävän mielipiteensä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Reijo Tossavainen

Ns. viimeiset paikat voivat käytössä olevassa laskutavassa vaikuttaa paljonkin. Kepu sai kuusi viimeistä vaalipiirien paikkaa ja hyötyi selvästi eniten. Nyt myös perussuomalaisilla oli onni myötä. Toisin oli neljä vuotta sitten, jolloin ps ja sdp saivat täsmälleen yhtä paljon ääniä, mutta sdp sai kolme paikkaa enemmän. Eli jo neljä vuotta sitten paremmalla onnella ps olisi voinut olla toiseksi suurin puolue.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Dramaattinen eritoten tuo muutos Keskustan paikkamäärissä. d'Hondt tosiaan jättää melko paljon onnen varaan, minkä ei luulisi olevan osa länsimaisen oikeusvaltion käytäntöä.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Henkilökohtaisesti olisin ehdotetun mallin mukaisessa tuloksessa ilahtunut eritoten Piraattien Petrus Pennasen läpimenosta. Petrus myös näköjään käsitellyt blogissaan samaa ongelmaa.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Vaalijärjestelmiin liittyvistä ongelmista:

1. Mikäli pelkästään henkilökohtaiset äänet ratkaisisivat, siitä seuraisi ongelma kun valittujen ehdokkaiden ylimääräiset äänet menisivät hukkaan.

2. Olisi tehotonta antaa äänien mennä hukkaan, joten tarvitaan järjestelmä, joka jakaa äänet muille ehdokkaille. Mikäli ihmiset äänestävät vain yhtä ehdokasta, ääniä jaetaan ehdokkaille, joita äänestäjä ei ehkä olisi halunnut äänestää.

3. Yhtä ehdokasta äänestettäessä puolueille ääniä keräävä ja jakava järjestelmä on äänestäjän näkökulmasta peliteoreettinen ongelma, johon ei ole ratkaisua äänestäjän näkökulmasta. Ongelma perustuu puolueen äänestämiseen, ja sen arvaamiseen, ketä puolueen jäsentä kannattaa äänestää. Arvaamista tämä edellyttää sen vuoksi, että muiden puoluetta äänestäjien äänet ratkaisevat, ketä kannattaa äänestää. Ainakaan minun mielestäni äänen luovuttamisen ei pitäisi olla vaalitavan vuoksi strategiaa tai taktikointia vaativa peli. Itseasiassa kyse on vaalitavan 1 ongelmasta osana formaatissa, jossa ensin valitaan puolue ja puolueen sisäisessä ehdokkaan valinnassa ilmenee hukkaäänien ja turhien äänien ongelmat.

Esimerkki havainnollistamiseksi:

-Äänestäjät valitsevat ensin puolueen, jota haluavat äänestää.
Puolueita on kolme: A,B ja C.
-Jokaisella puolueella on tähtiehdokas.
-Kaikkien puolueiden kannatus on 33,3%.
-90% äänestäjistä äänestää puolueensa tähtiehdokasta.

Tästä seuraa, että kaikki puolueet saavat saman verran ehdokkaita, ~66, sekä:

-10% äänestäjistä ratkaisivat 197 ehdokkaan läpimenon
-90% äänestäjistä ratkaisivat 3 ehdokkaan läpimenon.

(Kuitenkin kaikkien äänet menivät kyllä puoleelle, mutta 90% äänestäessä tähtiehdokasta, marginaali sai valita puolueen listalta läpimenevät ehdokkaat)
(Huom. Esimerkissä myös oletettu vain 1 vaalipiiri)

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Totta turiset. Äänien kasautumisen ongelmaa voitaisiinkin korjata antamalla äänestäjälle kolme äänestyslippua tai sähköisessä järjestelmässä ehdokasvalintaa, joista toisella ja kolmannella valinnalla määrättäisiin ylimääräisten äänien jakautuminen, painottaen toista valintaa ohi kolmannen.

Miksei useampikin ehdokasvalinta per äänestäjä, mikä kuitenkin tapahtuisi järjestelmän yksinkertaisuuden kustannuksella. Digiajassa kun olemme ei sen kuitenkaan pitäisi olla ongelma.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Mitä lisäarvoa eduskuntaan toisi neljä sirpalepuoluetta, joilla olisi yhteensäkin paikkoja saman verran, kuin eduskunnan nykyisellä pienimmällä puolueella yhteensä.

Käyttäjän JuhoRimpelinen kuva
Juho Rimpeläinen

Mitä lisäarvoa eduskuntaan tuo neljä isoa puoluetta jotka ovat käytännössä toistensa kopioita pienin variaatioin? Pienillä puolueilla on arvoja, isoilla ne ilmaantuvat kuvioihin vasta vaalien alla.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

"Mitä lisäarvoa eduskuntaan toisi neljä sirpalepuoluetta, joilla olisi yhteensäkin paikkoja saman verran, kuin eduskunnan nykyisellä pienimmällä puolueella yhteensä"

Olisiko keskustelun lisääntyminen itsessään mahdollinen lisäarvo? Kuten myös sen myötä mahdollisesti tapahtuva keskustelun laadullistuminen?

Entä oikeudenmukaisuus?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Heikki, mielenkiintoinen laskelma sinulla.

Itse laskeskelin aiemmin koko maan äänimäärien mukaisen jaon, systeemissä jossa olisi jokin sovittava määrä tasauspaikkoja vaalipiirien perusjaon päälle. (Vaalipiirikohtaiset valittavien kiintiöt tasauspaikkojen lukumäärän mukaisesti supistettuina). Ahvenanmaan itsehallintolain perusteella sille tulee "automatic" yksi paikka, joka käytännössä on "lähellä RKP:ta".

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19376...

Tuossa laskelmassa "väärin valittuja" oli Kesk 5 + PS 2 = jotka olisivat jakautuneet Vihr 2, Vas 2, Kd 2 ja RKP 1. Tosin laskin yksinkertaisuuden vuoksi ottamatta huomioon Ahvenamaan 1 paikkaa, sekä ottamatta kantaa siihen, miten puolue-kohtaiset tasauspaikat jaettaisiin puolueen ehdokkaiden kesken vaalipiireissä. Mikäli esim. tämä malli toteutuisi valmistelussa jouduttaisiin mallintamaan erilaisia versioita ja huomioimaan "vaalitaktiikka": johtaisiko se entistä selkeämmin äänien keskittämiseen, ja siitä johtuen tai siitä huolimatta jotenkin "epäreilulta" tuntuviin lopputuloksiin.

Vaaleissakin muistaisin mielelläni sen, että ratkaistessamme yhtä ongelmaa monesti tuotamme jonkin uuden ongelman tai jopa enemmänkin. Mikä sitten onkin "ongelma".

*

PS.
US-blogeissa oli vaalien jälkeen myös mielenkiintoinen laskelma suoran matemaattisen kannatusosuuden perusteella jakautuvista edustajapaikoista; siinä 0,5 % ääniosuus tuo aina 1 paikan. Se edustaisi ehkä kaikkein matemaattisimmin tarkasteltua "jokainen ääni on yhtä arvokas" -periaatetta. Eli siinäkin sovellettaisiin koko maan äänimäärien osuuksia. (nyt en valitettavasti muista kirjoittajan nimeä, linkkaisin jutun muuten tähän).

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Olittekin Keräsen Miikan kanssa käsitelleet asiaa jo aiemmin.

Täytyy yrittää joskus perehtyä tuohon tasauspaikkamalliin paremmin. Mielestäni se kuitenkin vaikuttaa tarpeettoman monimutkaiselta siihen nähden, kuinka yksinkertainen vaalijärjestelmä voisi olla. Lopputulos ei tasauspaikkamallissakaan täysin tuota ääniosuuksien mukaisia edustajamääriä puolueille (lähellä kuitenkin yllä esittämääni).

Ari Alsio ehdotti blogauksessasi sitä, että äänioikeutettu voisi äänestää myös vaalipiirien ylitse eli Joensuusta voisi äänestää Turusta ponnistavaa Kike Elomaata jne. Mielenkiintoinen ajatus. Vaalipiirijako todennäköisesti kuitenkin säilytettäisiin riittävän alueittaisen edustuksen varmistamiseksi.

Mainitsit blogauksessasi, että nytkin n. 50.000 äänestäjän ääni meni hukkaan. Niin toki voi ajatella, jos niputtaa nuo 50.000 ääntä yhteensä saaneet pienpuolueet, listat ja valitsijayhdistykset samaksi mössöksi. Ko. äänimäärällä jokin yksittäinen puolue olisi saanutkin edustajan lävitse ainakin meidän malleissamme.

Ongelma kuitenkin edellisessä logiikassa on juuri se, että kyseiset 50.000 ääntä voivat jakautua tasaisesti hyvinkin erilaisia päämääriä ajavien tahojen kesken, eikä niistä kukaan yksinään esimerkiksi 10.000 äänen potillaan voisi edustajaa lävitse saada. Kyseiset äänet menevät kyllä hukkaan, jos niillä on edustaja lävitse kuviteltu saatavan, mutta niin olisi meidänkin esiinnostamissa malleissa kaikkien alle 20.000 ääntä saavien puolueiden, listojen ja valitsijayhdistysten suhteen tilanne.

Johonkin on raja vedettävä. Pertsaa ja valitsijayhdistystään äänestävien parinkymmenen äänestäjän äänet menevät jälkikäteen suoritettavissa viisasteluissa samoin hukkaan. Etukäteen asiaa ei voi tietää. Samaa piirrettä esiintyy muuallakin: maanviljelijä kaataa heinän uskoen poutakeleihin, mutta sadekuuro yllättää ja viljelijä joutuu tekemään ylimääräisiä työpanoksia heinän kuivaamiseksi ja korjaamiseksi. Pahimmillaan sato menee pilalle, ja työpanokset valuvat hukkaan. Se on pelin henki.

Henri Karjalaisen yllä olevan pointin hukkaan menevistä äänistä sen sijaan jaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän JukkaTuunanen1 kuva
Jukka Tuunanen

Kaikkein paras tapa olisi suorittaa kilpailutus Hilma-palvelussa. Kokonaistaloudellisesti edullisemmat valittaisiin, eli kuka tulee halvimmalla eduskuntaan.. Jos halukkaita on enemmän kuin 200, valinta suoritettaisiin arvalla. Kun Suomen eduskunta valittiin ihan ensimmäistä kertaa, valituille ei maksettu palkkaa, miksi siis nytkään,

Toimituksen poiminnat